going green part one

Jopas on pitkä aika edellisestä postauksesta. Tai siis sellaisesta pitkästä. Loma on alkanut tosi kivasti, oon hengaillut kavereiden kanssa ja suunnitellut kaikkee kivaa lomaksi.

Höh, kirjoitan taas vähän ohi aiheen. Kun joskus tahtoisin kirjoittaa joistakin oikeista asioista, enkä vaan kirjoittaa tällaista lässytystä. No mutta, nyt mun pitää keskittyä, ettei tästä tule ihan mahdotonta.

Ilmastonmuutoksesta ja uusiutumattomien energianlähteitten käytöstä on puhuttu jo tarpeeksi, mutta eikös vielä yksi teksti mahdu joukkoon. Nyt kun luonto on tosi kaunista, vihreää ja rehevää, tulee hieman huono omatunto sitä katsellessa. Kun itse kuluttaa luonnonvaroja yhtään mistään tinkimättä tai säästämättä, niin eihän se aluksi täällä meillä Suomessa näy, vaan päiväntasaajan korkeuksilla, missä paikalliset ihmiset eivät ole miltei lainkaan osallisia ilmastonmuutokseen. Ja taas saa rikas sorrettua vähempiosaisempaa puolta.

Kyllähän se täälläkin tulee näkymään, todennäköisesti muutaman vuosikymmenen sisällä. Kuka tietää, ehkä jopa lähivuosina. Silti ei ole vielä mitään huomattavaa tehty asian eteen. Tietysti asiasta paasataan joka tuutista, mutta ihmisten omat halunsa vievät voiton. Tässä vaiheessa alkaa minulla ahdistus. Olen nimittäin itsekin samanlainen, yksi niistä välinpitämättömistä ihmisistä, jotka kyllä kuuluttavat kovaan ääneen olevansa luonnon puolella, mutta silti menevät surutta etelänmatkoille ja ostavat joka sesongille uudet vaattet. Vaikka näen kuvia aavikoituvista maista ja muista luonnonkatastrofeista, en jää pohtimaan asiaa sen pidempään. Jo muutaman tunnin kuluttua ajattelen, mitä kaikkea uutta ja energiasyöppöä tahtoisin. (Tällä hetkellä kiikarissa on kamera, läppäri, farkut ja kännykkä. Tosin kameran hankkimista olen jo suunnitellut hyvin pitkään.)

En tahdo syyllistää ketään tai paasata säästeliäämmän elämän puolesta. En edes voisikaan, koska en elä itse niin. Mutta yritetään nyt vähän laittaa jäitä hattuun. Ainakin itse tahtoisin nähdä vihreää puissa 30 vuoden kuluttua.