Ensimmäinen koulupäivä on ohi. Ja hiihtolomasta ei ole enää tietoakaan. Onhan se kiva nähdä kavereita pitkästä aikaa, kaikilla on jotain kerrottavaa. Kuten kuinka paljon uudet farkut maksoivat tai mitä he söivät tiistai-iltana kello seitsemän. Elämäni on hyvin ihmeellistä, saan kuulla kaikkea mielenkiintoista joka päivä.
Tänään en ole oikein ollut pohdiskelevalla päällä, olen keskittynyt arjen ihmeellisyyksiin. Ne oikeastaan tekevät elämästä mielenkiintoista. Kun ei kurottele jotain huisin korkeaa puuta kohti, näkee kaiken ympärillään. Kuten sen, että vihreä tee tekee minut hyvälle tuulelle, kissani tulee pitkästä aikaa tervehtimään puskemalla kevyesti jalkaani tai se että pystyn menemään iltakävelylle kuuden aikaan ja vielä näen eteeni. Nuo eivät kuulosta ihmeellisiltä, mutta uskokaa vain, elämäni on hienoa. Varmasti myös teidänkin.
Valehtelin äsken, elämäni ei ole ollut aina hienoa eikä se jatkossakaan pysy näin hienona. Varmasti tulette huomaamaan sen, kun mieleni on synkkä ja tahdon sulkeutua omaan maailmaani, pois tästä ajasta. Mutta ilman niitä hetkiä ei olisi myöskään onnea ja aurinkoisia päiviä. Näin sanoo viisas ystäväni.
Nyt lähden kohti Salkkareiden lumottua maailmaa eväänäni sulkaarusinat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti