cold lonely summer

Taas tuntuu että elämässä ei tapahdu mitään uutta. Koulussa on niin tavallista, mitä se on ollut aina. Kotona teen samat jutut samassa järjestyksessä; ruokaa, läksyt, juoksulenkki, soittoharkat, sauna ja TV. Samalla kaavalla jo varmaan kaks vuotta. En ole toki kaavoihin kangistunut. Muutenkin kaikki mitä teen on tosi kaavamaista, tuntuu että oma tulevaisuus on jo suunniteltu valmiiksi. Olis kiva joskus tehdä jotain niin erilaista ja isoa, että en olisi koskaan uskonut sillein käyvän. Ehkä lähden ensi kesänä pyöräilemään Ahvenanmaalle. Rinkka selkään ja kahvia termarissa. AH.
Juttelin samasta asiasta lenkillä ollessani siskoni kanssa. Hän on juuri saanut kirjoitukset kiitettävästi pois alta ja nyt alkaa pääsykokeisiin luku. Niinpä. Oot ensin raatanut kaksi ja puoli vuotta lukiossa, sitten lukenut niska limassa kirjotuksiin, ja nyt sitten pitäisi lukea joihinkin pääsykokeisiin. Ja tänään hän sanoi, että tahtoisi mieluummin olla jätskinmyyjä Havaijilla. Ja minä puolestani tahtoisin seilata Karibian merellä Jackin kanssa. Minkä ihmeen takia siis olemme Suomessa ja opiskelemme sokeana tietämättä minne olemme menossa. Hemmetin kilpailuhenkinen, rahakeskeinen yhteiskunta. Sinun takiasi tunnen olevani velvoitettu saamaan kymppejä kokeista ja tulemaan samanlaiseksi kuin kaikki muutkin olen-niin-menestynyt-minulla-on-kaikkea-tyypit. Teinivuodet ovat ahdistavia.