i like you human

Elossa ollaan, vaikka en olekkaan taas viikkoon kirjoittanut. Aika outoa, vaikka pidän kirjoittamisesta tosi paljon, en siltikään saa itseäni raahatuksi tänne tietokoneen ääreen. Kaikkea muuta olen kyllä ehtinyt tehdä. Lukenut Waltaria, juossut ja hengaillut kavereiden kanssa. Toisin sanoen olen nauttinut elämisestä. Kaiken sen stressin ja juoksuttamisen jälkeen tuntuu, että olisi kamalasti nähtävää ja koettavaa tässä ja nyt. Tämä ei kuitenkaan tarkoita että olisin juoksemassa viinipullo kädessä juhlista toisiin, vaan ehkä enemmänkin sellaista pikkuasioihin kiinnittämistä. Hyh, kun tulee taas niin syvällistä tekstiä! Ja kirjoittajan ei koskaan pitäisi haukkua tekstejään.
Aika syvällinen päivä on kyllä ollut. Mietin koulussa kavereiden kanssa, miksi oikeasti ollaan täällä. Tai miksi ihmiset ylipäätänsä ovat täällä. Jos ihminen on luotu tänne vain ja ainoastaan lisääntymään, niin mihin ihmeeseen niitä ihmisiä tarvitaan? Tähän mennessä ollaan vain tuhottu planeettaamme ja muita ihmishenkiä. Jos näitä metafyysisiä ajatuksia ajattelee kauankin, alkaa koulunkäynti tuntua aika turhalta. Mihin sellaista sivistystä oikeastaan tarvitaan? Turhaan minä tällaisia asioita mietin, ei sellainen pohtiminen mihinkään auta. Ja onhan maapallo jo täynnä kaikenlaisia pohtijoita ja filosofeja.
Nyt tuollainen saa jo loppua. Olen miettinyt, että voisin ehkä joskus kauniina ja aurinkoisena päivänä ottaa kameran ja kuvata jonkinlaisia kuvia, joita sitten tänne blogiini laittaa. Mielessäni on jo muhinut jonkin aikaa postaus, jossa kuvaisin minulle tärkeitä asioita, abstrakteja ja ihan konkreettisia. Mutta siihen palaan sitten joskus tulevaisuudessa.