i like you human

Elossa ollaan, vaikka en olekkaan taas viikkoon kirjoittanut. Aika outoa, vaikka pidän kirjoittamisesta tosi paljon, en siltikään saa itseäni raahatuksi tänne tietokoneen ääreen. Kaikkea muuta olen kyllä ehtinyt tehdä. Lukenut Waltaria, juossut ja hengaillut kavereiden kanssa. Toisin sanoen olen nauttinut elämisestä. Kaiken sen stressin ja juoksuttamisen jälkeen tuntuu, että olisi kamalasti nähtävää ja koettavaa tässä ja nyt. Tämä ei kuitenkaan tarkoita että olisin juoksemassa viinipullo kädessä juhlista toisiin, vaan ehkä enemmänkin sellaista pikkuasioihin kiinnittämistä. Hyh, kun tulee taas niin syvällistä tekstiä! Ja kirjoittajan ei koskaan pitäisi haukkua tekstejään.
Aika syvällinen päivä on kyllä ollut. Mietin koulussa kavereiden kanssa, miksi oikeasti ollaan täällä. Tai miksi ihmiset ylipäätänsä ovat täällä. Jos ihminen on luotu tänne vain ja ainoastaan lisääntymään, niin mihin ihmeeseen niitä ihmisiä tarvitaan? Tähän mennessä ollaan vain tuhottu planeettaamme ja muita ihmishenkiä. Jos näitä metafyysisiä ajatuksia ajattelee kauankin, alkaa koulunkäynti tuntua aika turhalta. Mihin sellaista sivistystä oikeastaan tarvitaan? Turhaan minä tällaisia asioita mietin, ei sellainen pohtiminen mihinkään auta. Ja onhan maapallo jo täynnä kaikenlaisia pohtijoita ja filosofeja.
Nyt tuollainen saa jo loppua. Olen miettinyt, että voisin ehkä joskus kauniina ja aurinkoisena päivänä ottaa kameran ja kuvata jonkinlaisia kuvia, joita sitten tänne blogiini laittaa. Mielessäni on jo muhinut jonkin aikaa postaus, jossa kuvaisin minulle tärkeitä asioita, abstrakteja ja ihan konkreettisia. Mutta siihen palaan sitten joskus tulevaisuudessa.

cold lonely summer

Taas tuntuu että elämässä ei tapahdu mitään uutta. Koulussa on niin tavallista, mitä se on ollut aina. Kotona teen samat jutut samassa järjestyksessä; ruokaa, läksyt, juoksulenkki, soittoharkat, sauna ja TV. Samalla kaavalla jo varmaan kaks vuotta. En ole toki kaavoihin kangistunut. Muutenkin kaikki mitä teen on tosi kaavamaista, tuntuu että oma tulevaisuus on jo suunniteltu valmiiksi. Olis kiva joskus tehdä jotain niin erilaista ja isoa, että en olisi koskaan uskonut sillein käyvän. Ehkä lähden ensi kesänä pyöräilemään Ahvenanmaalle. Rinkka selkään ja kahvia termarissa. AH.
Juttelin samasta asiasta lenkillä ollessani siskoni kanssa. Hän on juuri saanut kirjoitukset kiitettävästi pois alta ja nyt alkaa pääsykokeisiin luku. Niinpä. Oot ensin raatanut kaksi ja puoli vuotta lukiossa, sitten lukenut niska limassa kirjotuksiin, ja nyt sitten pitäisi lukea joihinkin pääsykokeisiin. Ja tänään hän sanoi, että tahtoisi mieluummin olla jätskinmyyjä Havaijilla. Ja minä puolestani tahtoisin seilata Karibian merellä Jackin kanssa. Minkä ihmeen takia siis olemme Suomessa ja opiskelemme sokeana tietämättä minne olemme menossa. Hemmetin kilpailuhenkinen, rahakeskeinen yhteiskunta. Sinun takiasi tunnen olevani velvoitettu saamaan kymppejä kokeista ja tulemaan samanlaiseksi kuin kaikki muutkin olen-niin-menestynyt-minulla-on-kaikkea-tyypit. Teinivuodet ovat ahdistavia.

kurrnau

Ää, taas yksi viikko on mennyt, eikä ainuttakaan postausta. Itteäni vaan harmittaa ku olis kiva kirjottaa, mutta mistä aikaa lisää? Tällä viikolla joka päivä olen ollut menossa, eilen olin Helsingissä ja tänään oli pieni keikka toisella paikkakunnalla. Huh. Ja sitten kun aikaa olisi nukkua, eli yöllä, mua ei väsytäkkään enää yhtään, vaan pyörin ainakin yli tunnin sängyssä. Olen varmasti hyvin epänormaali.
Eilinen päivä oli kyllä tosi kiva, vähän vaihtelua arkeen. Olin siis erään järjestön kokouksessa ensimmäistä kertaa ja hyvä ensituntuma siitä jäi. Mukavia ihmisiä ja asioita, joista olen kiinnostunut, me likes. Ja eilen aurinko paistoi täydeltä taivaalta, ei siis väsyttänyt paljoa vaikka kellon ympäri olin jo ollut menossa. Kamera olisi voinut olla mukana, kun junasta näki ihan nättejä maisemia. Olen ajattelut hankkia kunnon järkkärin kun ei niillä pokkareilla tee oikeastaan mitään. Syntymäpäivä kun lähestyy, voisin vaikka vinkata porukoille asiasta, sillä itse olen joutunut mainonnan uhriksi ja tilini näyttää kohta miinusta. Voi.
Siitä viime postauksesta sen verran, että lukion kurssisuunnitelmat olen nyt päättänyt. 41 kurssia taisi tulla, mutta vuoden aikana varmaan pitkä fysiikka jää kesken, joten kurssimäärä tippuu muutamalla kurssilla. Nyt varmaan lopetan, väsyttää.

liian väsynyt keksimään otsikkoa

Voi minua. Vain yksi teksti tällä viikolla ja sekin aika lyhyt. Tästäkään ei taida tulla mitään kovinkaan hyvää ja pitkää tekstiä. Voisin ehkä kertoo vähän tästä viikosta.
Koulupäivät mateli ihan tavalliseen tapaan, pitkiä päiviä ja sitten harrastuksiin illalla. Saksan koe oli torstaina, ja siitä mulla ei ole mitään ylpeetä sanottavaa. Ensi viikolla sitten näkee numeron. En oikeen jaksanut lukea, ja muutenkin uskoni pänttäämiseen on kuollut. Siitä vaan tuli harmia enemmän kuin hyötyä. Nyt mä tahdon keskittyä siihen, mistä oikeasti tykkään. Ja tykkään muuten saksan kielestä, älkää käsittäkö väärin!
Matikan kokeesta tuli 10, josta oon muuten tosi ylpeä. Matikka on oikeastaan ihan kivaa, koska se on niin yksinkertaista, ja laskut menee samalla tavalla joka kerta. Olen ajattellutkin ottavani pitkän matikan sitten ensi syksynä lukioon lähtiessäni. Mikään muu ei ole oikeastaan vielä selvänä. Alkaa vähän jo ahdistamaan, kun luokkakaverit miettivät jo mitä kirjottaisivat yo-kirjoituksissa. En oikeastaan ymmärrä, miksi siitä pitää jo nyt niin paljon paasata. Emme ole edes saaneet peruskoulun päättötodistusta, ei tässä ole vielä mitään kiirettä.
Olen myös ajatellut ottavani paljon historian ja yhteiskuntaopin kursseja, todennäköisesti myös kuvataidetta. Fysiikka ja kemia ovat vielä hieman auki, otanko ne lyhyenä vai pitkänä. Kun kumpikaan aineista ei oikeastaan minua kiinnosta. Tulipa tästä nyt koulupainotteista tekstiä. Mutta viime aikoina koulu on vienyt lähes kaiken aikani, joten eipä tuo taida olla ihme.

fat bottom girls

Tällä hetkellä tekis mieli vaan kirjottaa rumaa tekstiä, koska tuntuu et kaikki ärsyttää. Mutta minähän en sitä tee, vaan nyt keksin jotain hyvää kirjoitettavaa.
Olen aatellu ostaa lisää paljon cd-levyjä. Vaikka jonkin sortin iPodin omistankin, ei sen kanssa voi fiilistellä yhtä paljoa ku kuuntelisi stereoiden kautta. Hmm, pitääkin kohta mennä cdon:iin. Sitten pitääkin löytää joku kiva teline niille, koska tähän asti mun levyt ovat olleet aina ties missä. Mä jotenkin aina osaan keksiä jotain tosi hyödyllistä ostettavaa itelleni. Olinhan ennen shoppailufriikki. Sitten alkoikin jo se vähän tympimään ja nyt en olekaan juuri mitään ostanut. Hyvä minä.
Teksti karkaa taas vähän asiasta. Vaikka enhän mä oikeastaan mistään kirjota. En oikeen pysty keskittymään, koska a) mun mahaan sattuu ihan tajuttomasti b) posket on tulikuumat c) mietin vaan levyjä mitä mun pitäis ostaa. Joten mun sit varmaan pitäis suosiolla lopettaa tämä tyhjänjauhaminen.

too much love will kill you

Tätä päivää ei voi kuvailla kovinkaan monella sanalla. Se on ollut kiireinen, ahdistava ja lamaannuttava. En tiedä milloin olen alkanut huomaamaan pieniä epäkohtia elämässäni. Olen liian kiltti, minkä takia minua saa pompotella miten halutaan. Ennen hyväksyin sen, ajattelin että toisella on kuitenkin vain huono päivä. Ihmisrakkaus (siitä otsikko) olikin minulle hieman huono asia. Jo monta vuotta opettajani on riepotellut minua mielialojensa mukaan. Olen saanut lähteä monta kertaa tunnilta itku kurkussa, joskus olen purskahtanut itkuun heti luokasta päästyäni. Eilen aloin miettimään, haluanko todellakaan enää soittaa pianoa, onko siinä enää mitään iloa minulle itselleni. Opettajan vaihtaminen tai vapaaseen säestykseen siirtyminen olisivat vaihtoehtoja. Mutta, koska tietenkin ajattelen ensin toisten tunteita, ajattelin kuinka raskaasti soitonopettajani ottaisi sen. Hyvähän se on ajattella toisten tunteita, mutta tuo alkaa kuulostaa liikaa pahoinpidellyn vaimon ajatukselta. Miten siis saisin muutettua ajatusmaailmaani, jotta ymmärtäisin että juuri minä olen tärkeä, minä olen ainutlaatuinen?
On toki muutkin pompotelleet minua. Ystäväni ala-asteella, jolloin he saivat 10-vuotiaan tytön ajattelemaan hyvin synkkiä asioita ja myös inhoamaan itseään. Onneksi löysin hyviä, reilua ystäviä, mutta liian pitkään olin joidenkin kynnysmattona. Ihastukseni ovat riepotelleet minua mielensä mukaan, valehdelleet päin naamaa ja saaneet minut tuntemaan itseni huonoksi ihmiseksi. Ja minä en ole huono ihminen.
Tänä iltana siis lupaan itselleni, etten enää koskaan, en missään tilanteessa anna kenenkään kohdella minua huonosti.

i wanna flyyy

Ensimmäinen koulupäivä on ohi. Ja hiihtolomasta ei ole enää tietoakaan. Onhan se kiva nähdä kavereita pitkästä aikaa, kaikilla on jotain kerrottavaa. Kuten kuinka paljon uudet farkut maksoivat tai mitä he söivät tiistai-iltana kello seitsemän. Elämäni on hyvin ihmeellistä, saan kuulla kaikkea mielenkiintoista joka päivä.
Tänään en ole oikein ollut pohdiskelevalla päällä, olen keskittynyt arjen ihmeellisyyksiin. Ne oikeastaan tekevät elämästä mielenkiintoista. Kun ei kurottele jotain huisin korkeaa puuta kohti, näkee kaiken ympärillään. Kuten sen, että vihreä tee tekee minut hyvälle tuulelle, kissani tulee pitkästä aikaa tervehtimään puskemalla kevyesti jalkaani tai se että pystyn menemään iltakävelylle kuuden aikaan ja vielä näen eteeni. Nuo eivät kuulosta ihmeellisiltä, mutta uskokaa vain, elämäni on hienoa. Varmasti myös teidänkin.
Valehtelin äsken, elämäni ei ole ollut aina hienoa eikä se jatkossakaan pysy näin hienona. Varmasti tulette huomaamaan sen, kun mieleni on synkkä ja tahdon sulkeutua omaan maailmaani, pois tästä ajasta. Mutta ilman niitä hetkiä ei olisi myöskään onnea ja aurinkoisia päiviä. Näin sanoo viisas ystäväni.
Nyt lähden kohti Salkkareiden lumottua maailmaa eväänäni sulkaarusinat.

sio

Täällä sitä taas ollaan uutta blogia väsäilemässä. Aiemmat yritykseni ovat tyssänneet jo heti alkuunsa, johtuu ehkä siitä että kirjoitin vääristä asioista. Tai siis minulle vääristä. Nyt jos yrittäisinkin kirjoittaa siitä, mistä oikeasti haluan kirjoittaa. Tämä saattaa olla siis eräänlainen päiväkirjani, jossa kirjoitan omasta arjestani ja myös siitä mikä minua silloin mietityttää. Pääni on jo täynnä kaikenlaisia ideoita tähän blogiin. Nyt vain täytyy etsiä jostain aikaa ja miettiä toteutukset.
Nyt kuitenkin joudun raahautumaan sinne koulun penkille virkistävän hiihtoloman jälkeen. Sio toivottaa hyvää koulupäivää itselleen ja muillekin!